Prosenttiperiaatteen historia

Prosenttiperiaatteen historia Suomessa ulottuu viime vuosisadan alkupuolelle, sillä sen käyttöönottoa suunniteltiin jo 1920-luvulla. Eduskunta hyväksyi hallituksen esittämän toivomusponnen vuonna 1939. Sota-aika kuitenkin esti päätöksen soveltamisen käytännössä. Valtakunnalliselta tasolta prosenttiperiaate siirtyi asteittain myös kunnalliseen päätöksentekoon.

Valtioneuvosto teki julkisten rakennusten taideteoksilla kaunistamista koskevan päätöksen vuonna 1956. Tätä tehtävää hoitamaan asetettiin Valtion taideteostoimikunta, joka edelleen vastaa valtion virastoihin ja laitoksiin tehtävistä taideteoshankinnoista ja -talletuksista. Prosenttiperiaatteen soveltaminen ei kuitenkaan ole koskaan täysimittaisesti toteutunut Valtion taideteostoimikunnan toimintahistorian aikana.

Valtakunnalliselta tasolta prosenttiperiaate löysi tiensä myös kaupunkien ja kuntien päätöksentekoon suhteellisen nopeasti 1960-luvulla, jolloin maahamme perustettiin yli kymmenen uutta taidemuseota. Museoalan ammatillistuminen ja alueellisen kuvataide-elämän viriäminen omalta osaltaan edesauttoivat julkishallinnollisella rahoituksella hankittavan julkisen taiteen esiinmarssia. Vuosikymmenen aikana prosenttiperiaatesuositus kirjattiin muun muassa Hyvinkään, Jyväskylän, Kemin, Kuopion ja Oulun kaupunginvaltuustojen päätöksiin.

Suomen Kaupunkiliitto totesi 1981 osoittamassaan suosituksessa prosenttikäytännön soveltamisesta yleisesti taideteosten tekevän ympäristön visuaalisesti paremmaksi olla, asua ja työskennellä.